Inga Helimo on kulkenut Lukon matkassa yli 70 vuotta

Rauman Lukko ja jääkiekko ovat olleet mukana Inga Helimon elämässä tavalla tai toisella jo yli 70 vuotta. Raumalaisen jääkiekkoilun äidiksikin tituleerattu 92-vuotias Helimo sai Lukon 84. vuosipäivänä, 8.11.2020, oman nimensä Kivikylän Areenan edustalla sijaitsevaan ”Timantteja, Tähdenlentoja ja Perinteitä” -teokseen.

Mitä ajattelitte ensimmäisenä kun puhelinsoitto tuli Lukon toimistolta ja saitte kuulla tästä kunnianosoituksesta?

-Se yllätti minut aivan täysin. Onneksi satuin istumaan silloin kun puheluun vastasin. En osannut koskaan kuvitellakaan, että pääsisin itse vielä näkemään nimeni tässä patsaassa. Arvostan suuresti saamaani huomiota ja sitä, että näin hieno kunnianosoitus tapahtuu elinaikanani, onnellinen Helimo sanoo.

Pitkän elämän varrelle on varmasti mahtunut paljon erilaisia ylä- ja alamäkiä. Tunneskaalojen ääripäät ovat tulleet tutuiksi myös Rauman Lukon edesottamuksia seuratessa. Milloin luottamuksenne joukkuetta kohtaan on ollut eniten koetuksella?

-Voi kuulkaa, niitä tarinoita olisi kerrottavana aivan valtavasti! Olen aikonaan antanut Lukon johtoportalle kirjeitse tiukkaakin palautetta, jos olen nähnyt aihetta tai jokin epäkohta on minua kovasti kaihertanut.

-Kerran kävi jopa niin, että erään heikosti menneen peliviikonlopun jälkeen halusin unohtaa jääkiekon kokonaan ja ostin balettimatkan Tallinnaan. Siellä ei kukaan tulisi kyselelmään Rauman Lukosta yhtään mitään. Eikä tullutkaan, mutta paluumatkalla laivalla lippalakista minut tietenkin tunnistettiin lukkolaiseksi ja niinhän se keskustelu taas kääntyi takaisin kiekkoasiohin, Inga muistelee.

- Keskustelu jatkui ja minä tietysti tiedustelin kyselijöiltä, että mistäs sitä sitten ollaan. Mikkelistä kuului herrasmiesten vastaus, ja että ollaan hevosmiehiä. Sitä minä ihmettelemään ja kyselemään, että miksette te siellä Mikkelissä pelaa jääkiekkoa. Organisaatiokin teillä siellä jo on. Halli pystyyn ja pelit pyörimään vaan. Ei me, ravit on meillä se ykkösasia, kuului heidän vastaus. Mutta ei mennyt kovin pitkää aikaa keskustelustamme, kun Mikkelissäkin jääkiekkoa alettiin pelata.

Ääntä halliin ja tunnetta peliin

Lukko on siis ollut Helimolle sydämen asia jo vuosikymmenten ajan. Nykykannattajille ja nuoremman polven faneille hänellä on käytännönläheinen toivomus: pitäkää hallissa enemmän ääntä ja osoittakaa tunteenne.

-Minäkin ostan joka talveksi uudet nahkahansikkaat, kun yhden kauden aikana hakkaan ne entiset melkein puhki. Mehän olemme siellä katsomossa pelaajia varten ja he odottavat, että lehtereiltä kuuluu kunnon kannustus, Inga Helimo painottaa.

Hänen aviomiehensä Oiva Helimo oli yksi Lukon voimahahmoista kiekkobuumin rantautuessa Raumalle 1940-luvun lopulla. Oivan menehdyttyä 80-luvulla kyselivät mikä sai leskirouvan vielä tämän jälkeenkin palaamaan jäähallille. Lyhyt vastaus oli paljonpuhuva:

-Totesin heille, että vaikka mieheni on jo kuollut, niin Rauman Lukko elää.

Perinteet todellakin elävät ja jatkuvat muun muassa uusissa juniori-ikäluokissa. Mitä terveisiä Ingalla on tämän päivän junnuille?

- Urheiluharrastus on ollut minunkin perhepiirissäni lähellä sydäntä ja myös Tampereella asuvat lastenlastenlapsetkin pelaavat jääkiekkoa sekä pesäpalloa, Helimo kertoo.

-Juniorityö on seuratoiminnan pohja ja perusta. Vaikka Lukollakaan ei aina riitä kaikissa ikäluokassa pelaajia aivan ykköstasolle asti, niin jokainen aloitteleva tyttö ja poika on aina tervetullut mukaan ohjattuun toimintaan. Voiko parempaa harrastusta lapsella olla.

Näihin viisaisiin sanoihin on hyvä päättää tämä haastattelu. Vielä kerran suurkiitokset Inga Helimolle. Rauman Lukko ry toivottaa paljon onnea ja terveyttä sinikeltaisen seuran äitihahmolle!

Kunniagallerian uusitut nimilaatat koko komeudessaan Kivikylän Areenan edustalla