Sami Piilikangas: "Yhteistyötä lisää ja pelaajapolut kuntoon"
Lukko pelasi tiukan ja raskaan kauden Naisten Liigassa, mutta loppujen lopuksi sarjapaikka säilyi kovien karsintapelien kautta. Kausi oli toinen peräkkäinen, kun Lukko piti sarjapaikkansa pelaamalla.
- Joo, todellakin kausi oli raskas, kun vielä lähdimme leikkiin mukaan nuorella ja kokemattomalla joukkueella, niin sekin teki sen, että hommasta ei tullut helppoa, totesi päävalmentaja Sami Piilikangas.
Joukkueen kokemattomuutta kuvaa se, että kymmenisen pelaajaa aloitti syksyllä ensimmäisen liigakautensa eikä se voinut olla näkymättä.
- Tuon lisäksi syksyn pelitahti oli äärimmäisen kova ja se alkoi näkymään väsymyksenä. Sekin vaikutti pelaamiseen, kun onnistumisiakaan ei sitten tullut niin helpolla. Jos olisimme saaneet käännettyä muutaman pelin, niin se olisi voinut tehdä ihmeitä joukkueen yleisen ilmeen kannalta. Kevään peleihin meille jäi vielä pienet mahdollisuudet pleijareihin, mutta ei onnistuttu käyttämään sitä mahdollisuutta, jatkoi Piilikangas.
Karsintasarjassa joukkueen tulosyksiköksi kaavailtu ryhmä myös piti pelit näpeissään ja ratkaisi homman siten, että sarjapaikka säilyi pelaamalla.
- Karsintasarjassa näkyi se, että kauden aikana ei ollut tullut onnistumisia ja niin pisteidenteko jäi todella kapeaksi. Onneksi kuitenkin kärki kantoi vielä karsintasarjan verran ja se riitti tällä kertaa. Lähes jokaista ottelua vietiin pelitapahtumissa, mutta hävittiin maalinteossa. Tuo alkoi raastamaan joukkueen itseluottamusta, vaikka tiedettiin, että pystytään hoitamaan peli kerrallaan, paalutti Piilikangas.
Pitkä kausi ja pitkät tauot
- Kautta haastoi myös pitkät tauot, joita oli jouluna viisi viikkoa ja vielä keväällä kolme viikkoa ennen karsintasarjaa. Tavallaan käynnistettiin kausi neljä kertaa, viimeisen kerran vielä maaliskuussa. Siinä oli omat haasteet pitää pelituntumaa yllä. Kiitos meidän omille junnujoukkueille, kun suostuivat pelaamaan harjoituspelejä vaikka heillä oli menossa tiivis vaihe omassa sarjassa, Piilikangas kommentoi.
Ihan ei saatu toivottuja steppejä eteenpäin, mutta jotain nyt sentään.
- Sellaisia selkeitä steppejä, jotka olisi näkynyt suoraan pelissä ei varmaan saatu otettua. Pelin pienissä asioissa kyllä tuli kehittymistä, kuten esim. hyökkäyspelissä, johon saatiin monipuolisuutta. Puolustuspelaamiseen jäi parannettavaa, joka myös näkyi päästettyjen maalien määrässä. Sanoisin, että useat pelaajat ottivat henkilökohtaisessa taidossa isoja kehittymisen askelia. Se on usein pitkä tie oppia uutta. Pelin koventuessa, ei aina huomaa kehittymistä niin helpolla, jatkoi Piilikangas.
Kehittymisen kannalta tulevaisuudessa pitää tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä alueen seurojen kanssa.
- Pelaajarunkoa ja pitkäjänteisiä suunnitelmia tulee kehittää jatkossakin. Pitää pystyä jatkossa olemaan tukevammalla pohjalla pelaajamassan kanssa. Ei voida vain odottaa, että joku löytäisi Raumalle itsestään, sen eteen pitää tehdä töitä. Alueen yhteistyötä tulee entisestään tiivistää ja luoda pelaajapolkuja erilaisille tavoitteille. Tälläkin kaudella meidän toiminta on mahdollistanut pelaajien pääsyn maajoukkueisiin. Se kuitenkin kertoo, että toiminta meillä ja lähiseuroissa on hyvällä mallilla ja antaa mahdollisuudet yksilön tavoitteelliseen urheiluun vaikka välttämättä joukkueena ei menestyttäisi, totesi Piilikangas lopuksi.
Nyt sitten mietintämyssyä päähän ja kohti uusia seikkailuja.