Vastuuvalmentajan kausiyhteenveto 2024-25

Kotimaisen naiskiekon kartalle vuosi sitten keväällä Lukko/PaRa:n nimellä palannut satakuntalaisjoukkue onnistui vastuuvalmentaja Jere Auvisen johdolla paremmin, kuin moni osasi ennakoida.

Kahdeksan joukkueen runkosarjan nelossijalta pudotuspelehin lähtenyt ryhmä huipensi nousujohteisen kautensa naistenpäivänä 8. maaliskuuta, kun Eurajoen Westinghouse Areenalla juhlittiin kotijoukkueen voittamaa Mestis-mestaruutta.

Koko tarinan rakentuminen oli luonnollisesti monen tekijän summa, joten valmentaja Auvinen avaa nyt prosessin kulkua tarkemmin.

Siirryit pitkän ringettevalmentajan taustan jälkeen kiekkojoukkueen luotsiksi. Mikä oli lähtötilanne, ja minkälaisen valmennusfilosofian tai -ajatuksen halusit iskostaa pelaajille ensimmäisistä päivistä lukein?

- Paljon käytiin puhelinkeskusteluja joukkueenjohtaja Jouni Laaksosen kanssa. Myös pelaajisto piti tietysti ensin kontaktoida, jotta tiedämme keitä on mukana. Pelien katsomiseen käytin varmaan toiseksi eniten aikaa, etenkin yhteistyöseura Panelian Raikkaan naisten otteluiden. Samalla selvitellen, että millaista peliä tässä sarjassa ylipäätään pelataan, Jere Auvinen taustoittaa.

- Mitä sitten tulee tuohon valmentamisen johtoajatukseen, niin näen että hauskaa pitää olla ja sitä myöten voidaan myös hyvin. Väsyneenä on vaikea tehdä tulosta. Käsitellään pelaajia ihmisinä joilla on tunteet, eikä vain ajatella heidän sietävän kaikkea mitä sanotaan, välittämättä siitä kuinka kommunikoidaan.

Jos pilkotaan kausi pienempiin osiin, niin minkälaisen kehityskaaren näet? Missä vaiheessa alkoi tuntua, että kärkisijat ovat saavutettavissa kevättalven tärkeimmissä peleissä?

- Kauden eka vierasreissu syyskuussa oli jo heti eräänlainen vedenjakaja, kun pelasimme kaksi matsia Kuopiossa KalPa Akatemiaa vastaan. Olimme siellä luvalla sanoen huonoja ja täysin jaloissa. Ei me sen jälkeen juuri mitään erikoista tehty, mutta huomattiin että töitä pitää tehdä, jotta sarjassa voi menestyä, Auvinen kertaa.

- Toista merkittävää käännekohtaa jos pohtii, niin se oli joulutauon jälkeen tammikuussa Kiekko-Espoo Akatemian kotiluolassa. He olivat kärkiporukka ja todella vahva sellainen. Päätöserässä tulimme kuitenkin väkisin tasoihin ja vl-kisasta voitto kotiin sinikeltaisille! Näkisin, että tästä saatiin se venymisen kokemus, jolla sitten kevään aikana punnerrettiin jatkoaikavoittoja. Alavutelaisen APV:n kanssa meillä oli koko kauden tasaiset pelit, joten luotto finaalisarjaan heitä vastaan oli meillä vankka.

Nuoruutta ja kokemusta sopivassa suhteessa

Mitä haasteita joukkueen roolitukseen toi se, että mukana oli kokeneempien pelaajien ohella myös varsin nuoria tulokkaita, muun muassa Tyttöleijonissa esiintyneitä junioreja?

- Saimme kesken kauden mukaan kaksi arvokasta pelaajaa, kun Roosa Kangasniemi ja Karoliina Lindroth liittyivät myöhempään syksyllä joukkueeseen. He toivat kokemuksellaan hyvää ryhtiä arjen tekemiseen, minkä lisäksi saimme aina kolme kentällistä kokoonpanoon. Siihen saakka esiintyi haasteita, kun joku oli poissa tai kipeänä, joten leveyttä pitää olla.

- Peluuttaminen ja roolitus menivät muutoin aikalailla ongelmitta. Nuorimmat jatkavat omaa polkuaan pääosin poikajoukkueissa. Tulevan kauden mittaan keskustellaan heidän pelaamisestaan, sekä siitä miten esimerkiksi maaajoukkuetapahtumat sijoittuvat kalenteriin. Nämä tytöt saivat joukkueessamme hyvin vastuuta ja se näkyi myös heidän kehityksessä, Lukko-luotsi Auvinen arvio.

Jos vielä jatketaan tätä aihetta sivuten, niin mikä verran valmennuksella on aikaa perehtyä suojattiensa yksilötaitojen kehittämiseen? Vai meneekö arki enemmän joukkueen pelitavan ja taktiikan hiomiseen?

- Alkujaan ajatus oli, että syksy mennään peli edellä ja sitten siirretään painopistettä vähän enemmän yksilötaitoon. Tämä suunnitelma ei oikeastaan siinä määrin toteutunut mitä olin ajatellut. Ylipäätään meidän pelimme oli pilkottu osiin, joista selvästi eniten käytettiin aikaa hyökkäysalueen pelaamisen harjoitteluun. Enkä nyt tarkoita viisikkotasolla, vaan 1vs1, 2vs1, 2vs2 jne.

- Minusta se menee niin että noilla harjoitteilla myös puolustaminen kehittyi, koska samoissa treeneissä pitää se oma maali pystyä suojaamaan. Ja meillähän oli vähiten päästettyjä maaleja koko runkosarjassa, Auvinen huomauttaa.

Avauspelaaminen ja erikoistilanteet kehityskohteina

Nousu Auroraliigaan on seuran tavoitteena mahdollisesti tulevan 1-2 kauden jälkeen. Maaliskuun tasainen ja jännittävä karsintasarja Rovaniemen Kiekkoa vastaan antoi jo hyvää kokemusta ja uskoa tulevaan. Millä osa-alueilla pitää tapahtua eniten edistystä, jotta Mestiksen ja pääsarjan välistä eroa kurotaan umpeen ja kiekkoilu naisten ylimmällä tasolla on realistista?

- Isoimman kehityksen on tapahduttava avauspelaamissa. Kauden aikana avaamista harjoiteltiin todella minimaalisesti ja sen toisinaan huomasi. Toinen asia mihin RoKia vastaan karsinnoissa kompastuttiin, oli meidän ylivoimatehokkuus. Kotiotteluissa oli tarjolla sen verran paljon minuutteja, että niillä määrillä homman olisi voinut laittaa pakettiin. Tässä oli vähän samaa kuin avauspelaamisessa, eli enemmän pitää harjoitella erikoistilanteita, Auvinen paaluttaa.

Ja lopuksi vielä lyhyt katsaus, miltä valmistautuminen kauteen 2025-26 näyttää nyt, kun eletään toukokuun puoliväliä?

- Harjoitusmäärä tullaan nostamaan neljään viikkoharjoitukseen ensi kevätkaudella. Toimihenkilöiden puolella uutena vahvistuksena aloittaa fysiikkavalmentaja Nico Rinne. Kaiken kaikkiaan olemme paremmassa tilanteessa kuin vuosi sitten, joten luottavaisin mielin lähdetään kohti ensi kauden haasteita.

- Sanoinkin joukkueelle, että me olemme nyt se mestaruutta puolustava nippu, jonka kaikki haluavat voittaa. Eli helpolla emme tule pääsemään, toisen kauteesa Lukko Naisten penkin takana aloittava Jere Auvinen summaa.

Kuvat: ElonKuvaus / Elmeri Elo